13. Elämäni syksyt osa 3/7 (2021)

Vuosi uuden äärellä oli kulunut nopeasti, ja ollut täynnä muutoksia. Uuden syksyn saapuessa olin suorittanut ensimmäisen lukuvuoden koulussa, ja matkustanut lukemattomia kertoja kotiseuduille ja muualle Suomen sisällä. Nautin siitä, että olin koko ajan liikkeessä.

En kokenut uutta kotikaupunkia kodiksi, ja olin sieltä melko paljon poissa, vaikka osaltaan sinne olikin rakentunut yllättävän paljon. Oli silti outoa, kun oli yhtäkkiä kaksi erilaista elämää kahdella eri puolen Suomea. Niiden yhdistäminen ei ollut oikeastaan millään tapaa mahdollista.

Samalla tuntui siltä, että on myös kaksi eri minua. Tuntui siltä, etteivät läheiseni kotiseudulla tienneet elämästäni uudessa, eikä uudet ihmiset tienneet mitään juuristani ja siitä, kuka todella olen. Toisaalta se tunne oli aika hauskakin, mutta joskus vaati totuttelua.

Kesää vasten olin saanut uuden työpaikan, ja muuttanut neljäksi kuukaudeksi siskon luo toiseen kaupunkiin. Jotenkin irrallisuuden tunne oli niin vahva, että kyseenalaistin paljon, miksen valinnut kyseistä kaupunkia itselleni edellisenä syksynä. Oli ihanaa olla niin lähellä siskoa, ja nähdä ystäviä samalla seudulla. Heräsi unelma paikkakunnan vaihtamisesta taas. 

Palasin kuitenkin syksyn tullen opiskeluiden pariin uuteen kotikaupunkiin. Päätin, että muutan sitten heti pois, kun opinnot on valmiit. Arki tuntui oudolta, ja mietin koko ajan mielessäni millaista se olisi, jos olisin valinnut toisin. Vaikkakaan ei sitä kauaa ehtinyt arjen alettua pohtimaan.

Ystävyyssuhteet alkoivat syventyä niiden kanssa, joista oli alkanut löytää yhteyttä ensimmäisenä kouluvuonna. Kuitenkin tutustuminen ottaa aina aikaa, eikä uusien ihmisten kanssa ollut mitenkään erityisen rentoa olla. Oli kuitenkin kivaa nähdä taas kesän jälkeen, ja aloittaa syksy tuttujen kanssa.

Samalla osa ensimmäisen vuoden tuttavuuksista jäi pois arjesta. Kaikki alkoivat löytää omaa paikkaansa, itseään ja ystäviään. Itseni mukaan lukien.

Arki rullasi, ja hommia paiskittiin yhdessä koulun eteen. Yhdessä tekemällä opiskelu tuntui niin paljon paremmalta. Arki oli tosi täynnä, muttei silti tuntunut liialta.

Kyseenalaistin välillä koulua, vaikka arvostinkin koulupaikkaa. Mietin usein, miksi valitsin tradenomitutkinnon. Suuntauduin kuitenkin lopulta markkinoinnin opintoihin, jotka onnekseni antoivat aika paljon siimaa luovia koulunkäyntiä omannäköiseksi. 

Huomasin, että saman linjan valinneet olivat aika samanhenkisiä. Tunnelma koulussa oli lähtökohtaisesti mukava, ja ilmapiiri avoin. Opiskelu oli käytännönläheistä, mikä lisäsi vuorovaikutusta muiden kanssa edelliseen vuoteen verrattuna.

Opiskelijatapahtumat eivät kiinnostaneet edes sen vertaa kun ensimmäisenä vuonna. Siksipä jättäydyin niistä pois, ellei ollut jotain kiinnostavaa teemaa. Olin yllättynyt siitä, miten suuressa roolissa päihteet ovat opiskelukulttuurissa. Jotenkin ajattelin sen kaiken alkuinnostukseksi, joka liittyy ensimmäiseen opiskeluvuoteen. 

Asia oli kuitenkin toisin, ja juhlia oli koko ajan. En saanut ihmisistä irti syvyyttä tai persoonaa. Tuntui, että jokaisen identiteetti oli opiskelijastatus, alkoholi ja edellisen illan tapahtumat. Itselle se tuntui kuluttavalta ja turhalta.

Tiesin osallistumattomuuden vaikuttavan ihmissuhteiden muodostumiseen ja verkostoitumiseen. En kuitenkaan silti halunnut tehdä jotain, mikä ei tuntunut millään tavalla omalta. Onneksi muitakin samalla tavalla ajattelevia löytyi.

Keskityin töihin ja treenaamiseen. Vietin aikaa ihmisten kanssa, joilla oli samanlaisia mielenkiinnonkohteita. Kuntosaliyhteisö tuntui turvalliselta ja inspiroivalta, jotenkin kotoisalta.

Jatkoin syksyllä kesätöitä koulun ohella. Tein töitä ennen luentoja, luentojen välissä ja illalla. Laukussa oli aina oma- sekä työläppäri. Sain paljon energiaa siitä, että oli monta rautaa tulessa. Joskus väsytti, mutta ajattelin että tämä aika maksaa vielä itsensä jossain muodossa takaisin.

<3: Jenna