12. Elämäni syksyt osa 2/7 (2020)

Vuoden 2020 syksy koitti, ja olin nyt uudessa kaupungissa. Olo oli uskomattoman vapautunut ja helppo. Tiesin tehneeni oikean päätöksen, ja lähdin uuteen ilman ennakkoluuloja tai olettamuksia. Tunsin, että elämä menee eteenpäin, ja saan uudenlaisen tilaisuuden etsiskellä omaa polkua.

Otin kahden viikon levon uudella paikkakunnalla ennen uuden arjen aloittamista. Halusin tutkia paikkoja, ja pysähtyä onnellisuuden äärelle. Kävelin ihania lenkkipolkuja ja hymyilin taukoamatta. Aamuisin auringonsäteet uudessa asunnossa tuntui oikeasti maagisilta.

Nautin suunnattomasti yksinolosta, jollaista en ollut aiemmin kokenut. Pidin aina pienen paikkakunnan yhteisöllisyydestä, mutta nyt ensi kertaa tunsin olevani jotenkin uudella tapaa oma itseni. 

Pienemmillä paikkakunnilla asumisen jälkeen osasin arvostaa sitä, ettei kukaan tiennyt kuka olen. Toki tiesin sen myös kestävän vain hetken aikaa, sillä arjen pyörähdettyä kunnolla käyntiin alkoi ympäristö ja ihmiset tulla tutuiksi.

Sitten tulikin aika aloittaa uusi arki puhtaalta pöydältä.

Uusi paikkakunta, asunto, koulu, työpaikka ja kuntosali olivat ne, joihin aloin totutella. Puhumattakaan uusista ihmisistä, sillä tunsin paikkakunnalta ennestään vain yhden. 

Tunsin myös uudenlaista irrallisuutta. Ajatukset omasta itsestä ja elämästä ylipäätään, alkoivat rakentua uudelle pohjalle. Aloin kuulla omia ajatuksia, ja kohtasin asioita, jotka olivat aiemmin jääneet piiloon kaiken rutiininomaisen taakse.

Koulussa huomasin heti, etten oikein jaksanut keskittyä. Koulumaailma tuntui todella vieraalta vuosien töissä olemisen jälkeen. Hyppäsin epämukavuusalueelle, ja päätin että otan koulusta irti sen, minkä saan. Se mikä menee ohi, ei tule olemaan oleellista myöhemmin elämässäni.

Otin asiakseni selvittää syyn keskittymisvaikeuksien taustalla. Tutkimusten jälkeen sain helpotusta opintoihin keskittymisvaikeuksien vuoksi. Tenttien aikarajoitusten poistaminen ja tarpeen mukaan tuettu opiskelu auttoivat koulun läpi. Otti itsetunnon päälle kohdata itsessä jotakin uutta ja odotuksista poikkeavaa, vaikka tiesin sen aina olleen osa minua. Samalla tuntui helpottavalle saada tukea ja ymmärrystä, jota olisi varmasti aiemmin etenkin koulumaailmassa tarvinnut. Parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Koin tärkeäksi sen, etten tipu työelämästä. Päätin jo heti alussa, että tarvitsen työn tasapainottamaan opiskeluarkea. Koulu ei tuntunut omalta paikalta, joten hain onnistumisen kokemukseni muualta. Tein toki silti parhaani koulun kanssa. Uudet työt tuntui virkistävälle, vaikka tiesinkin sen olevan väliaikaista.

<3: Jenna