25. Ajatuksen virtaa

Tällä viikolla sain kuulla, mitä tekstini ovat antaneet toiselle ihmiselle. Siitä tuli niin merkityksellinen olo, etten osaa oikein edes kuvailla sitä. Se, että joku haluaa asettua näiden tekstien äärelle ja voi ammentaa siitä jotakin elämäänsä, tuntuu pakahduttavalta. Sitä tunnetta ja yhteyttä elämässä etsin.

Etsin myös sitä, että saisin kokea sen tunteen ilman pinnistelyä. En ole useinkaan ensimmäisenä mukana tapahtumissa ja hälinässä. Enkä oikeastaan sellainenkaan, joka haluaisi olla jatkuvasti vuorovaikutuksessa. Minullakin voi silti olla oma tapani olla olemassa ja näkyvä. Tapa vaikuttaa itselleni sopivalla tavalla. Tietenkin, mutta sen kokeminen tuntuu hyvältä.

Tällä samaisella viikolla olin myös tilanteessa, jossa tekstini ja tekemiseni eivät saaneet ymmärrystä. Tuntui hyvältä olla reagoimatta tai selittelemättä. Jatkaa päivää ja ymmärtää, millaiset ihmiset eivät ole tämän blogin kohderyhmää. Ei elämässä ole tarkoituskaan olla muiden mieliksi.

Aion muuttaa blogin suuntaa hieman. Sillä tavoin, että saavun kirjoittamaan tänne useammin ja jotenkin kevyemmin. Haastan itseäni siltä osin, että osaisin tuoda paremmin esiin keskeneräisyyttä. 

Kaikessa on kyse siitä. Aina tulee uusi asia joka on kesken, ja jonka kanssa on keskeneräinen. En halua missään tapauksessa luoda vaikutelmaa siitä, että yrittäisin antaa ohjeita ylhäältäpäin yhtään kenellekään.

Haluan kirjoittaa havainnoista, muutenkin kuin jälkikäteen. Kiitos että luet!

<3: Jenna