19. Miltä kasvu oikeasti näyttää arjessa

Miksi koko ajan pitäisi kasvaa?

Siksi, että elämä muuttuu koko ajan. Se ottaa vallan asioista, joihin ei itse voi vaikuttaa. Täyteen potentiaaliin ei pääse, mikäli mieltä ei pysty kehittämään.

On kasvettava mukana, ja opeteltava käsittelemään erilaisia tunteita. Itsetuntemuksen kasvattamiseksi ja sisäisen ristiriidan vähentämiseksi. Ihmissuhteiden syventämiseksi ja ylläpitämiseksi. Pelosta käsin elämisen välttämiseksi. 

Kasvua tavoittelevat ihmiset eivät yritä olla parempia ihmisiä. He haluavat vain lähemmäs itseään. Ja kyllähän kaikki kasvavat, toiset tekevät sen vain tiedostaen ja toiset tiedostamatta. 

Usein kasvun pariin eksyy kuitenkin vasta epämukavuuden kautta. Silloin, kun jonkun täytyy muuttua. Ja mikä ärsyttävintä, kasvun huomaa vasta myöhemmin. Siksi kasvamisen aiheuttama tunne on epämukava.

Elän tällä hetkellä juuri siinä hiukan epämukavassa energiassa. Jokin ajatuksissa on muuttumassa ja muuttunut, mutten vielä tiedä minne olen menossa.

Kokeilen asioita, jotta ymmärtäisin mikä niistä on minulle. Työstän päivittäin jotakin, vaikka en tarkalleen tiedä mitä se on. Siksi ajattelin jakaa työkalut, joita itse käytän löytääkseni kohti aidompaa itseä.

Kirjoittaminen. Se jäsentää ajatuksia ja luo hetken pelkästään omille ajatuksille. Kirjoitusten lukeminen jälkikäteen auttaa huomaamaan kasvumatkan, mikä muuten voi helposti hämärtyä.

Kärsivällisyyden kehittäminen. Mikään ei tapahdu hetkessä. Jos saisin nyt ne asiat joita haluaisin, olisinko niille valmis? En. Matka sinne tarvitsee kulkea ensin.

Asioiden tekeminen hetken mielijohteesta. Tällöin mieli ei ehdi keskittyä epämukavuusalueelle menemiseen liikaa. Kun jalka on jo epämukavuusalueella, ei auta kuin jatkaa.

Uni ja lepo. Ajatusten täytyy saada palautua. Mikäli näen unia, selvitän mitä alitajunta niillä kertoo. Uskon, että niiden takana on aina jokin syy.

Keskusteleminen. Silmien ja korvien auki pitäminen, jotta näkökenttä laajentuisi. Erilaisten ihmisten tapaaminen auttaa ymmärtämään kaiken monimuotoisuutta, sekä erilaisia tapoja elää.

Muistaminen, että mitään ei saa pyytämättä. On vain uskallettava sanoittaa ajatuksia myös ääneen.

Epäonnistumisen sietokyvyn kasvatus. Mitään ei saa jättää tekemättä epäonnistumisen pelossa. Epäonnistumisen tunne on ihan tavallinen asia, mutta sitä on välillä vaikeaa muistaa. 

Itsensä muistuttaminen siitä, että on jo matkalla. Jo pelkkien unelmien pohtiminen on ensiaskel niitä kohti. Kutkuttavan tunteen voi löytää jo pelkästä suunnittelusta. 

 

Arki on se paikka, jossa muutokset oikeasti tapahtuu. Joka ikinen valinta raivaa reittiä sellaisen arjen todeksi elämiseen, jota haluaa elää. 

Kasvamisen jälkeen jokin vanha ei enää resonoi. Irti päästäminenkin on vaikeaa. Mutta sekin prosessi vain kasvattaa.

<3: Jenna