7. Sisäinen levottomuus

Välillä kehon mukana kulkee epämääräistä levottomuutta. Tunnistan sitä itse kahdenlaisena - tapana elää, sekä tapana lähestyä elämää.

Kiire elämäntapana saa aikaan levottomuuden. Levottomuus on seurausta ajasta, jolloin ei ole aikaa tai halua kuunnella itseään. Se nousee pintaan silloin, kun on kuormitusta, tai paljon käsittelemätöntä mielen päällä. Kuormittuneena keskittyy siihen, että langat pysyvät käsissä, ja kaikki tarpeellinen tulee tehtyä. Rentoutuminen on tällöin todellakin mahdotonta.

Tila saapuu myös silloin, kun innostuu ja täyttää kalenterin kaikella hauskalla. Elämäniloa ja ihania kokemuksia riittää, vaan ei aikaa pysähtyä. Kaikki tai ei mitään -ihmisenä tähän tilaan on naurettavan helppoa päästä. Vaikka tekeekin rakastamiaan asioita, tarvitsee silti aikaa palautumiselle ja kaiken prosessoimiselle. Kaikki ei tapahdu kerralla, joten on maltettava olla pitkäjänteinen, ja edistää asioita tasapainossa muun elämän kanssa.

Aikanaan läheiselläni oli tapana sanoa, että tekemiseni ja olemiseni näyttää aika ajoin lentämiseltä. Lentäminen oli kai riittävän vauhdikas termi kuvastamaan aina liikkeessä olevaa, kaikesta innostuvaa ja lähtövalmista, jonka tukka tulee oikeasti putkella perässä. Ihan hauska kuvaus, mutta ikävä kyllä, silloin olen ollut poissaoleva itse hetkessä. Muistan, että usein oli niin kiire seuraavaan paikkaan, että kädet ihan tärisivät innosta, kun purin laukut ja pakkasin ne saman tien uudelleen. 

Uskon, että vaikeat kokemukset opettavat pysähtymään, pakotetusti. Kun pysähtyy, ajattelee sitä ajanjakson jälkeen palaavansa takaisin vanhaan. Ihminen ei kuitenkaan ole enää sama sen jälkeen, kun jotain suurta tapahtuu. Vanhaan ei ole paluuta, ja uusi aikakausi alkaa joutuessa sukeltamaan syvälle omaan mieleen. Tehdessään matkaa itsensä kanssa, ymmärtää sen olevan loputon matka, sekä kaiken avain. Tarve täyttää elämää turhilla tai pinnallisilla asioilla loppuu, tai ainakin vähenee.

Nykyään rauhaton olo kertoo lähinnä syvän muutoksen tarpeesta eikä siitä, että juoksisi kilpaa kellon kanssa. Muutoksen tarve syntyy tarpeesta päästä lähemmäs omaa arvomaailmaa. Syntyy uudenlainen tarve kokeilla, tarkastella ja todeta. Matkaan kuuluu hermoilua, vaikka suunta olisi oikea.

On hienoa alkaa huomata, että kiireen alta alkaa löytyä omia arvoja, ajatuksia ja unelmia, vaikkakin niiden työstäminen aiheuttaa tilapäisesti hukassa olemisen tunnetta. Itse rakennettu mukavuusalue on kyllä saatavilla, kun kaipaa tuttua ja turvallista. Tai ihan vaan muistutuksen siitä, että nyt jo on hyvä.

Levon jälkeen on taas intoa antaa tilaa levottomalle luovuudelle.

<3: Jenna