21. Keho ei ole trendi

Tämä on varmaan vähän arkaluontoinen aihe kirjoittaa, ja ymmärrän sen täysin. Aion puhua siitä silti, ja juuri sen takia. 

Olen usein viime aikoina havahtunut keskusteluun kehonkuvasta, ja aiheista sen ympärillä. Olen jotenkin aiemmin välttynyt näiltä keskusteluilta, ja siksi aihe on nyt jäänyt pyörimään mieleen.

Olen järkyttynyt siitä, että ihmisen kehosta luodaan kausittain erilaisia trendejä. En usko, että monikaan lähtee niihin mukaan, mutta aina löytyy jokin ihmisryhmä. 

En oikeastaan edes ymmärrä, miten joku kehtaa kommentoida toisen ihmisen kehoa. Ja miksi on niin normaalia, että omastakin puhutaan niin inhottavalla tavalla? Nämä on niitä ajatuksia, joita keskustelut ovat herättäneet.

Postauksen tarkoituksena ei ole antaa käsitystä siitä, etten olisi itse kamppaillut kehonkuvan kanssa. Päin vastoin, kirjoittaa ajatuksista kehonkuvan vahvistamiseksi.

Vaikka omaan ulkonäköön panostaminen onkin ihana asia, eivät ulkoiset asiat saa määrittää omaa kehonkuvaa. Kehosuhde alkaa mielestä.

Kaupallinen maailma luo meille paineita siitä, miltä meidän tulisi näyttää. Ihanteet muuttuvat sen myötä, mitä ihannoimamme julkisuuden henkilöt milloinkin edustavat. Kaiken sen takana on bisnes. 

"Sano ei rypyille ja liikakiloille. Tavoittele virheetöntä ihoa. Kiinteydy. Hankkiudu eroon harmaista hiuksista." Kaikki ne asiat, jotka jokaisen keho kohtaa, ovatkin niitä, joita tulisi vältellä. Ja siihen me kaikki jossain määrin uskomme.

Näyttäisin itsekin erilaiselta, ellen olisi koskaan nähnyt mitään esimerkkiä ympärilläni. Se on vain puhdas fakta, enkä muuta yritä väittää. Siksi haluankin ajatella näitä asioita.

Kaikki ulkoinen tullaan ottamaan meiltä pois. Ihan kaikki. Se ulkonäöllinen asia, jonka eteen rehkimme, voi olla huomenna historiaa. Onnettomuus, sairastuminen, elämänmuutos tai muu kriisi on hetki, jolloin arvot kääntyvätkin toisin päin. > Terveys? Mielenhallinta? Tukiverkko? Talous? Kaikki ne tavalliset asiat? 

Keho on temppeli. Se antaa meille mahdollisuuden tuntea ja kokea tätä elämää. Se ansaitsee kaiken hyvän. Voisiko sitä kohtaan olla hellempi, tai edes neutraalimpi?

Uskon, että tavoitellessa hyvää kehosuhdetta ja kehonkuvaa, pääsee pisimmälle siten, että huolehtii itsestään sisäisesti ja mentaalisesti. Sen jälkeen on helppoa miettiä niitä ulkoisiakin asioita ja muutoksia, jos siltä tuntuu.

Haluan muistuttaa inspiroitumisen sekä paineiden ottamisen erosta. Keholleen saa tehdä mitä tahansa, siitä en ole mitään muuta mieltä. Olen itsekin tehnyt useamman toimenpiteen, ja tulen varmasti tekemäänkin, mikäli haluan. Kuitenkin kahden asian välille on pystyttävä tekemään ero: teenkö tämän itseni takia, vai näyttääkseni joltakulta, jota ihannoin?

Lempeä muistutus:

Kuuntele, mitä ruokia syömällä voit hyvin. Kehossa ja mielessä. Uskalla myös poiketa niistä. Tutustu mielenkiinnolla ravintoaineisiin, ihaniin makuihin ja resepteihin. Liiku niin, että saat siitä hyvää oloa, ja tunnet kehossa elinvoimaa, miltä se sinulle tuntuukaan. Huolehdi nestetasapainosta. Ota aikaa unelle, ja uniongelmien kohdalla ota selvää siitä, miksi et pysty nukkumaan. Pukeudu hyvältä tuntuviin ja sinun kehoa helliviin vaatteisiin. Käy tarkastamassa veriarvot. 

Pyydä tukea niihin osa-alueisiin, johon tarvitset. Toisen tarvitseminen on kaunista. Ja tarpeellista. 

Jätä joskus katsomatta liian pitkäksi aikaa peiliin ja tunnustele sen sijaan, miltä tuntuu. Nauti siitä hyvästä, mitä tunnet. Anna sen näkyä, ja mene tekemään jotakin, mitä rakastat. Tunne se kaikki. Niin lakkaat suorittamasta paremmalta näyttämistä.

Mitä sitten, jos naamassa on näppy? Ihottuma näkyy? Vatsa ei ole litteä? Vaatteessa on tahra? Selluliitti näkyy? Arpikudosta näkyy? Kasvoissa uusi ryppy? Tummat silmänaluset? Tottelemattomat hiukset? Kyllä niitä saa ajatella, mutta pilaako ne oikeasti päivän? Jos pilaa useinkin, on kehonkuva turhan paljon sidoksissa ulkonäköön. Miksi? Ota asiaksesi selvittää se itsesi kanssa. Olet sen arvoinen. 

Kuulin jossain joskus ajatuksen siitä, että meidän ulkokuori on yhdistelmä toisiinsa rakastuneita ihmisiä, monien sukupolvien ajan. Se tuntuu jotenkin ihanalta. Myös se, kun näkee itsessään palan jotakuta itselle tärkeää ihmistä.

Jokainen kehon arpi ja muutos kertoo tarinaa. Elämästä. <3

<3: Jenna